Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Suunnittelusta...

Yksi ensimmäisiä ideoita oli laittaa pöydälle Bo Diddleyn suorakulmalankku ja työstää sitä, kuin muovailuvahalla ikään. Sitten mietin kuinka sen voisi rakentaa Brian Mayn Red Specialin tapaan. Mielessäni ovat myös jatkuvasti kummitelleet Yhdysvaltojen postimyyntiaikakauden Danelectrot, Silvertonet ja Harmonyt, sekä muut vastaavat kitarat.

Ovatko nämä esikuvat enää tunnistettavissa nykyisistä malleistani? Tuskinpa vain, mutta ne ovat olleet olennaisia tekijöitä kitaramallien suunnittelun kehittyessä nykyiseen muotoonsa.

Kaikkien mallistossani olevien kitaroiden takaa löytyy persoonallinen sekoitus erilaisia mausteita, jotka ovat muovanneet niistä aivan itsensä näköisiä. Kyllä, olen saanut vaikutteita Bo Diddleyn, Brian Mayn ja monen muun kitaravelhon käyttämästä tai jopa suunnittelemasta lankusta, mutta jossain taustalla taitaa kuitenkin kummitella se kaikkien sähkökitaroiden äiti - Fenderin Tele.

Entä ne akustiset kitarat sitten? Nehän näyttävät ihan samanlaisilta kun kaikki ne muutkin akustiset, eivätkö näytäkin? No juu, onhan se totta muttei kuitenkaan. Akustiset kitarat ovat kuin omassa maailmassaan, ne kilpailevat täysin eri kategoriassa ja niitä määrittelevät täysin eri lainalaisuudet kun sähkökitarat. Ne ovat kaikki yksilöitä (erityisesti käsityönä tehdyt) joiden äänessä, soinnussa ja luonteessa korostuvat materiaalivalinnat, materiaalien vahvuudet ja niiden erilaiset yhdistelmät. Juuri tämä yksityiskohtien yhtälö tekee niiden rakentamisesta äärimmäisen kiehtovaa, suorastaan taianomaista.